Lukutoukka kuoriutuu taas kotelostaan

Olin aiemmin varsinainen lukutoukka, joka luki esimerkiksi lapsena silloin ilmestyneet kaikki yli 100 Neiti Etsivää ja aina oli monta kirjaa kesken. Yhteen aikaan taas luin erittäin paljon runoja kuten Edith Södergrania, Saima Harmajaa, Tommy Tabermania ja Uuno Kailasta. Nykyisin vapaa-ajan lukeminen on vähentynyt, kun opiskellessa saa päntätä tiiliskivikirjoja ja töissä taas lukea kaiken maailman sopimustekstejä. Yleisesti ottaen tykkään lukea koskettavia, herätteleviä ja yhteiskuntakriittisiäkin kirjoja, jotka saavat pohtimaan ja ajattelemaan asioita. Elämäkerrat ovat myös kivoja. Pitkäaikainen lempikirjani on ehdottomasti Anja Snellmanin (silloisen Kaurasen) Sonja O kävi täällä. 

"Sonja O. kävi täällä on muistutus siitä, että naisenkin on saatava etsiä, kokeilla, erehtyä, vaeltaa, luoda, rakastaa vapaasti. Vahvasti eroottinen ja älyllinen romaani on tutkielma lahjakkaan tytön kehittymisestä, miehen ja naisen välisistä suhteista, tabuista ja kaksinaismoraalista sekä sukupolvien välisestä kuilusta."

  

Arkisin ei jaksa töiden ja opintojen vuoksi monesti enää uppoutua kirjallisiin teoksiin, vaan silloin sivistän ja avarran maailmankatsomustani lähinnä sanoma- ja aikakausilehdillä kuten yllä olevassa kuvassa. Sen sijaan lomilla monesti ahmin erilaisia kirjoja ja nämä lainasin viimeksi kirjastosta. Marimekon Armi Ratian ja diplomiekonomi Lenita Airiston elämäkertamaiset henkilökuvat sekä erään äidin totuudenmukainen huumeraportti tyttärestänsä.

Apua, vaikutan kirjavalintoideni perusteella ihan joltain miestenvihaaja feministiltä. :D Näin ei nimittäin ole, sillä arvostan yleisesti ottaen itsenäisiä, päämäärätietoisia, optimistisia ja rohkeita ihmisiä – olivatpa he sitten miehiä tai naisia. En myöskään tiedä onko hyvä vai huono asia, että 25-vuotiaana samaistun 75-vuotiaan Lenita Airiston (joka muuten pitää Lenitan Läksyt-blogia Glorian sivuilla) kokemuksiin, mutta tämä sitaatti kolahti minuun täysin.

"Voi olla, että olen monella tavalla kovaksikeitetty, mutta se ei häiritse minua. Olen kai kylliksi itkenyt, ja luonnostaan minun on helpompi nauraa kuin itkeä. Seison tässä omalla tontillani haulikko kädessä. Olen riisunut kaikenväriset - ruusunpunaiset, vaaleansiniset ja beiget - silmälasit ja katselen, miltä tämä maisema todellisuudessa näyttää." 

(Kirjasta Juha Numminen: Lähikuvassa Lenita Airisto)

Hyvää viikon jatkoa kaikille! Itse aion nauttia loppiaisen tarjoamasta pitkästä viikonlopusta täysillä.

Sorry, no translation today. Instead you may try your luck with Google Translator. Have a nice weekend everyone!