Te kysyitte, minä vastasin eli viimeinkin vastauksia!

Tässä nyt vihdoin ja viimein vastauksia kysymyksiinne, vaatimattomasti lähes puoli vuotta myöhässä. Älkää kysykö minulta näin vaikeita ja ajatuksia herättäviä asioita, niin vastaaminen sujuisi paljon helpommin ja ripeämmin. :D Vakavasti puhuen, suurkiitos teille kaikille kysymyksistänne!

Aiempien kysymysten vastaukset ovat luettavissa täältä:

Osa I

Osa II

Osa III

Osa IV

sekä seitsemän yllättävää paljastusta minusta: osa I ja osa II.

1 Tunnut olevan paljon menossa ja liikenteessä. Oletko koskaan väsynyt? Itsestä tuntuu ettei kokopäivätyön jälkeen iltaisin jaksa aina tehdä mitään, vaikkei mulla ole edes lapsia :D
KYLLÄ! Onhan välillä aika rankkaa olla vaativassa kokopäivätyössä, opiskella sivutoimisesti, harrastaa, olla mukana erilaisissa järjestötoiminnoissa ja politiikassa, yrittää ylläpitää sosiaalista elämää sekä olla energisen 5-vuotiaan yksinhuoltajaäiti, kun molemmat mummolatkin ovat useiden satojen kilometrien päässä toisella puolella Suomea. Onneksi väsymystila on usein ohimenevä ja lisäksi minulla on maailman parhaimmat tukiverkot, ystävät, perhe ja kaverit tukena. Lisäksi nämä kaikki ovat asennekysymyksiä: pärjää, kun päättää niin. Apua pitää myös osata pyytää, nojata tukijoukkoihin ja muistaa pitää omasta jaksamisestaan huolta. 

2 Sulla ei ilmeisesti ole ajokorttia, oletko ajatellut sen hankkimista?

En tosiaan omista ajokorttia. Ei ole mikään eettinen tai ekologinen päätös, vaan asuin silloin Kanadassa kun ikäiseni menivät autokouluun ja Suomeen palatessani asuin omillani, joten autokoulu olisi ollut liian suuri taloudellinen menoerä. Sen jälkeenkään ei ole jotenkin tullut sinne mentyä, vaikka aina olen miettinyt että joskus ajokortti pitäisi hankkia. Helsingissä julkinen liikenne toimii niin hyvin, ettei autolle/ajokortille ole tarvetta. Eli todennäköisesti menen autokouluun vasta, kun asuinpaikka ja/tai työ vaatii paljon liikkumista pitkillä välimatkoilla. 

3 Kaipaatko Jyväskylään, haluaisitko muuttaa takaisin?

Jyväskylällä tulee aina olemaan tietty asema elämässäni, mutta toisaalta nykyisin on ihanaa asua Helsingissä, jossa on ollut helpottavaa päästä irti rintaa vähän ikävästi puristaneista muistoista. Toisaalta olen saanut kokea todella hienoja asioita Jyväskylässä, mistä olenkin todella kiitollinen. Lisäksi Jyväskylä on eloisa opiskelijakaupunki, jossa on paljon tapahtumia, mutta kaikki on kuitenkin kompaktisti lähellä, eli etäisyydet ovat lyhyet. Toisaalta mikään ei ole poissuljettua: viiden vuoden päästä voin asua taas Jyväskylässä, ulkomailla tai vaikka Lapissa.

4 Katsotko paljon telkkaria? Mitä ohjelmia seuraat?

Katson vähän telkkaria ja usein voi mennä useita päiviä, jolloin en avaakaan tv:tä. Katson lähinnä uutisia ja ajankohtaisohjelmia, mutta niiden vastapainona myös aivotonta hömppää kuten Svenska Hollywoodfruar'ia tai Kiinteistökuningatar Kaisaa. Sarjoista seuraan Solsidan (Onnea onkimassa), Borgen (Vallan linnake) ja The Good Wife, mutta katson yleensä sarjat ja ohjelmat netistä.

5 Mitkä ovat rakkaimmat korusi? Esittely olisi kiva :)

Kiitos esittelytoiveesta, jonka pyrin toteuttamaan mahdollisimman pian. Rakkaimpiin koruihini kuuluu Isabellan isän äidiltä Isabellan syntymän jälkeen saadut kamee rintaneula, kaulakoru ja sormus. Sormuksessa on kaiverrettu jotain pientä tekstiä sekä päiväys 19.7.1953 ja se on alunperin Isabellan isän äidinäidin vanha, jonka hän on antanut Isabellan isän äidille, joka taas on antanut sen minulle (Isabellan isän vanhemmilla on vain poikia) ja minä taas annan sen joskus aikanaan Isabellalle. Muita rakkaita korujani ovat kummeilta syntymäpäivälahjoiksi saadut helmikorvakorut, helmikaulanauha ja helmirannekoru sekä vanhempieni Intiasta minulle ostamat smaragdikorvakorut.

6 Mihin tosi tv-ohjelmaan osallistuisit, jos olisi pakko?

Apua, mikä kysymys, en ainakaan Big Brotheriin. :D Varmaan Diiliin (suomalainen versio Donald Trumpin The Apprenticesta).

7 Tykkäätkö ostaa kukkia, oletko viherpeukalo?

Harvoin tulee ostettua kukkia, varmaan viimeksi pääsiäisenä keltaisia tulppaaneja, enkä ole myöskään viherpeukalo, vaikka kukkani ja kasvini yllättäen ovatkin hyvinvoivia ja pitkäikäisiä. Tällä hetkellä meillä on kotona neljä viherkasvia/kukkaa, joista en ole yhtään ostanut itse. Yhdellä kukalla on kyllä paljon tunnearvoa, koska siihen on kaadettu lokakuussa 2007 Isabellan kastevedet eli haluan sen kasvin säilyvän ja kasvavan todella pitkään.

8 Näin päiväkodin työntekijänä minua kiinnostaa, mitä asioita pidät tärkeänä Isabellan hoitopaikassa? :) Onko Isabella joutunut vaihtamaan hoitopaikkaa usein?

Tärkeänä pidän mahdollisimman pientä ryhmäkokoa ja lasten määrää per työntekijä, henkilökunnan vähäistä vaihtumista ja työntekijöiden motivaatiota työhönsä. Isabella on ollut elämäsä aikana kahdessa päiväkodissa eli yhdessä Jyväskylässä ja toisessa täällä Helsingissä. Vaihtoja ei ole siis onneksi ollut sen enempää.

9 Mikä oli suosikkiaineesi koulussa?

Historia ja yhteiskuntaoppi sekä englanti, joista molemmista minulle kelpasi arvosanoiksi vain pelkät kympit.

10 Tapailetko ketään? (ei tarvitse vastata, jos et halua)

Mitähän tähän vastaisi? :D Tein tietoisen päätöksen Isabellan isän ja minun eron aikoihin, etten halua kertoa blogissani yksityiselämästäni tai seurusteluistani, vaikka elämäni onkin ajoittain muistuttanut tragikoomista b-luokan saippuaoopperaa, haha.

 

11 Vaikutat aikaansaavalta. Miten saisin aikani riittämään kaikkeen?

Kaikki on valinta- ja aikataulutuskysymyksiä. Eli organisointia ja priorisointia kehiin. Lisäksi on hyvä miettiä, mikä on itselle tärkeää ja mistä tulee hyvä fiilis. Olen täällä kertonut arjen jonglööräyksestä eli tasapainoilustani äitiyden, uran, opintojen ja sosiaalisen elämän välillä.

12 Missä vaiheessa opintosi ovat?

Toisesta eli kauppatieteiden maisterin tutkinnosta puuttuu osa opinnoista sekä tietenkin gradu, mutta kaikki sivuaineet sekä kieli- ja yleisopinnot alkavat olla kasassa. Minulla on tällä hetkellä yhteensä 498 opintopistettä, joista 302 on ensimmäistä yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintoa. 

13 Asutteko vuokralla?

Asutaan vuokralla, mutta syksyllä 2013, kun minulla on ollut ASP-asuntosäästötili vaadittavat kaksi vuotta ja Isabella aloittaa esikoulun on tarkoitus ostaa oma asunto. Hirvittää kyllä ostaa ensiasunnoksi Helsingistä kolmio, koska neliöhinnat ovat täällä pilvissä.

14 Harrastaako Isabella mitään tiettyä juttua? Mikä on hänen lempipuuhaansa? :)

Isabellalla on torstaisin voimistelu ja sunnuntaisin pyhäkoulu. Hänen lempipuuhaansa ovat tanssiminen, ulkoilu, omien kavereiden kanssa leikkiminen, vesiväreillä yms maalaaminen sekä puhelimella kaikille tutuille soittelu. Niin ja Angry Birdin peluu on aivan ykkösjuttu myös! :D

15 Millainen asunto teillä on? Onko teillä tarkoitus jäädä siihen pysyvästi vai haaveiletko muutosta?
Asutaan vuokralla vastaremontoidussa kolmiossa, jossa on lasitettu parveke, laminaattilattiat ja tilavahko vaatehuone yms. Eli asunto sinänsä on tosi kiva, mutta sitten on paljon muita painavia henkilökohtaisia syitä, minkä vuoksi muutamme tästä heti kun mahdollista. Lisäksi vuokra on lähes tonnin, eli olisi taloudellisestikin järkevämpää lyhentää lainaa maksamalla omasta kuin maksaa lähes tonni joka kuussa ”hukkaan”. Vaikka onhan vuokralla asuminen huolettomampaa ja vaivattomampaa – voin kuukauden irtosanomisajalla muuttaa pois jos haluan.

16 Mitkä ovat parhaat menopaikat Helsingissä?

Käyn niin vähän juhlimassa, että minulta on huono kysyä tätä. :D Itse juhlin hyvin erilaisissa paikoissa fiiliksestä ja seurueesta riippuen eli Finlandia-talossa espanjalaisen flamencolaulajan konsertissa, oopperassa tai teatterissa. Aivan yhtä hyvin voin kuitenkin lähteä myös katsomaan stand upia, rähjäiselle klubille rap-keikalle tai kalliolaiseen baariin. Mbar, Namu, Teatteri, Loose, Apollo, Bakers, Tornin Ateljee Bar ja Kaarle XII eli Kalle on esimerkiksi kivoja paikkoja, joissa tykkään käydä. 

17 Minkä arvosanan sait gradustasi?

Piti ihan tarkistaa tämä, kun en muistanut – kertonee graduarvosanan tärkeydestä ja merkityksestä opintojen jälkeisessä elämässä. :D Sain ihan hyvän arvosanan, mihin olen tyytyväinen graduni ripeään valmistumistahtiin nähden ja arvosana myös mahdollistaa mahdolliset jatko-opinnot eli väitöskirjan, jos sellaisen haluan joskus tehdä.

18 Onko sun lähipiirissä kukaan kärsinyt päihdeongelmasta? Mitä antaisit neuvoksi, miten ongelman kanssa oppii selviytymään elämässä?

Mietin pitkään sivuutanko tämän kysymyksen täysin sen henkilökohtaisuuden vuoksi. Päätin lopulta kuitenkin vastata, vaikka tämä onkin todella yksityinen ja osittain kipeäkin aihe minulle. Todettakoon, ettei ole sattumaa, että olen niin tarkka siitä, etten nauti alkoholia Isabellan läsnäollessa. Tiedän ikävä kyllä kokemuksesta miten pelottavaa lapselle on, kun tuttu aikuinen on humalassa. Lisäksi myöhemmin elämässäni oli minulle silloin todella rakas ja tärkeä ihminen. Oli tuskallista seurata vierestä, kuinka hän valutti tulevaisuutensa kurkusta alas alkoholin ja päihteiden voimin, syrjäytyen kaiken aikaa enemmän yhteiskunnasta ja normaaliarjesta ajautuessaan epämääräisiin porukoihin ja sortuessaan typeryyksiin. Vaikka minä tai hänen muut läheisensä yrittivät auttaa kuinka paljon – ja uskokaa pois me todella yritimme! – nousi seinä aina vastaan.

Tämä henkilö on hyvin päihdeongelmainen (kuvioissa on alkoholia ja huumeita), hän on syrjäytynyt, ajautunut epämääräisiin porukoihin, velkaantunut, sortunut typeryyksiin yms. – yksityiskohtiin en halua mennä hänen yksityisyydensuojan vuoksi. Pesin hänen vaatteitaan, tein hänelle ruokaa, patistin hänet suihkuun, tarjosin yöpaikkaa ja olin niin henkisenä kuin fyysisenäkin tukena kun hän tärisi ja oksensi krapulassa tai vieroitusoireissa pitkän putken jälkeen. Päihdeongelmaista ihmistä on todella vaikea auttaa, koska hän voi luvata ja vannoa krapulassa tai vieroitusoireissa vaikka mitä, mutta lupaukset unohtuvat, kun viinan tai kaman himo iskee. Lopulta oli turvallisuussyistä pakko viheltää peli poikki ja katkaista välit täysin tähän ihmiseen sekä hyväksyä, ettei häntä voi pelastaa.

Minulla ei siis valitettavasti ole mitään taikakeinoa tähän alkoholipirun ja päihteiden vaivaamaan maahamme. Ehkä auttaisi, jos alkoholi- tai päihdeongelmasta ei tehtäisi niin isoa tabua, lyötäisi juopon tai narkkarin stigmaa otsaan ja matalan kynnyksen apua tarjottaisiin enemmän? 

19 Ootko ikinä miettinyt, että leikkaisit polkan ja värjäisit sävyä kylmemmäksi? Sopisi tosi hyvin.

Hyvä idea, varsinkin tuollainen pidempi polkka ja sävyn haluan ehdottomasti muutenkin kylmemmäksi ja tuhkaisemmaksi. Minulla on ollut joskus aivan poikatukka ja myös todella lyhyt polkka, joten aivan lyhyitä hiuksia en enää halua.

20 Jos et olisi kaupallisella alalla (tai miksi nykyistä työtäsi voikaan kutsua), niin mitä ammatteja voisit kuvitella itsellesi?

Kansanedustaja tai lobbari esimerkiksi teollisuuteen tai elinkeinoelämälle. Jokin työ tai ammatti, jossa voisin yhdistää kaupallis-yhteiskuntatieteellisen koulutukseni ja mielenkiintoni.

21 Millaisia ominaisuuksia haet miehestä? Ihan noin yleisesti :)

Minulla ei ole mitään ”peruskriteerejä”, vaan kiinnostun aina persoonasta ja elämäni miehet ovatkin vaihdelleet pukumiehistä skeittareihin. Miehessä pitää olla päämäärätietoisuutta sekä hänellä pitää olla jotain unelmia ja tavoitteita, jotka hän haluaa elämässään saavuttaa. Enkä tarkoita pelkkää uraa, vaan kyse voi olla myös vaikka maratonin juoksemisesta, kitaransoittamisesta tai ihan mistä vain. Taivaanrannanmaalarit eivät ole minua varten. Tärkeintä miehessä on kuitenkin luotettavuus ja turvallisuus, että voin uskoa hänen sanaansa. Olen suurimmaksi osaksi elämässäni tehopuurtaja, ilopilleri, tsemppari ja lannistumaton Duracell-pupu.

”Minulla on vain kundeja, joiden luokse en voi mennä heikkona, suruissani, allapäin. Minähän niitä viihdytän.”

-Anja Kauranen (nyk. Snellman): Sonja O kävi täällä

Siksi minulle on tärkeää, että uskallan ja pystyn olemaan herkkä ja haavoittuvainen miehen seurassa, koska aiemmin epävarmana teininä ja naisenalkuna ihmissuhteeni olivat juuri tuon lempikirjani sitaatin kaltaisia.

22 Olet paljon menossa työsi jälkeen salilla, tapahtumissa, ravintolassa syömässä yms., haluaisinkin tietää missä tyttösi on noina hetkinä mukana vai hoidossa? Ajattelin vaan kun olet myös työmatkoilla ulkomailla niin missä lapsesi on tuolloin, kun olet antanut ymmärtää että ns. "tukiverkostoa" sukulaisista ei pääkaupunkiseudulla ole.

Ensinnäkin minulla ei ole kovinkaan paljon työmatkoja tällä hetkellä ja ne suuntautuvat lähinnä pohjoismaihin ja Baltiaan eli lentomatkat ovat lyhyitä (vastuualueellani ovat Suomi + Baltian maat). En tässä elämäntilanteessa pienen lapsen äitinä haluaisi työtä, jossa pitäisi jatkuvasti lentää vaikka Kiinaan tai Jenkkeihin, jonne lentomatkat ovat pitkät ja on aikaeroa yms. Onnekseni minulla on aivan ihania ihmisiä tukijoukoissa apuna ja turvana elämänmyrskyissä, mistä olenkin äärimmäisen kiitollinen. Lisäksi pitää muistaa, että (lähes) kaiken voi saada, jos vain oikein kovasti haluaa sekä (melkein) kaikki asiat ovat vain järjestelykysymyksiä. Kyllähän on esimerkiksi yksinhuoltaja-lentoemäntiäkin.

Kuntosalilla on lapsiparkki tai sitten Isabella on omassa voimistelussaan treenieni ajan, samoin ravintoloissa ja tapahtumissa tyttäreni on usein mukana, mutta on tietysti juhlia, tilanteita ja tapahtumia, jotka ei ole tarkoitettu lapsille. On myös syytä muistaa, että vaikka olenkin yksinhuoltajaäiti, niin onhan Isabellalla myös muita tärkeitä ihmisiä hänen elämässään, eikä lapseni ole kanssani 24/7 joka ikinen päivä. :)

23 Viettääkö lapsesi aikaa omanikäisten lasten kanssa hoidon ulkopuolella?

Kyllä, hän käy leikkitreffeillä omien kavereidensa luona tai leikkii naapurissa/kotipihalla naapuruston lasten kanssa.

24 Oot lahjakas monessa asiassa. Onko mitään, missä koet olevasi vähemmän hyvä?

Uskon vahvasti, että kaiken voi oppia, mikä kiinnostaa ja mihin on valmis panostamaan aikaa. Minua ei kiinnosta piirtäminen tai kodin laittaminen ja olen aivan onneton niissä. Viisivuotiaan tyttäreni piirrustukset ovat hienompia kuin omat tikku-ukkotöherrykseni ja kotia ei kiinnosta laittaa niin kauan kuin asuntoni ovat todella lyhytaikaisia ja väliaikaisia (olen vuodesta 2003 asunut yhdessä asunnossa korkeintaan kaksi vuotta ja asunut viimeisen yhdeksän vuoden aikana yhdeksässä eri asunnossa). Toistaiseksi minusta puuttuu täysin kodinhengetär, joka toivottavasti herää eloon oman asunnon oston yhteydessä. :D

25 Vaikutat hyvin määrätietoiselta ja kunnianhimoiselta ihmiseltä :) Uskotko, että pystyisit elämään tyytyväistä elämää työskentelemällä esimerkiksi kaupan kassalla/siivoojana tms? Onko sinulla tavoitteena edetä urallasi vielä ylemmäs?

Kunnioitan kyllä kaikkia ammatteja ja jokainen työ on arvokasta. Lisäksi olen itsekin aiemmin työskennellyt mm. baariblokkarina, kaupan kassana, siivoojana ja istuttanut puuntaimia urakkapalkalla sääskien syötävänä. Pyrin tekemään kaikki työni täysillä ja oppimaan niistä. Olen todella tuloshakuinen ihminen, joka haluaa kaiken aikaa lisää haasteita, saa tyydytystä tavoitteiden saavuttamisesta sekä haluaa edetä kaiken aikaa ylemmäs ja ylemmäs. Pitkän ajan tavoitteeni on päästä pörssiyrityksen johtoryhmään, mutta se ei tosiaan ole mikään seuraavan viiden vuoden tavoite, vaan nyt puhutaan laajasta horisontista. Jos olisin kaupan kassa tms., niin pyrkisin myymäläpäälliköksi tai luottamusmieheksi tai sitten panostaisin järjestötoimintaan, politiikkaan ja hyväntekeväisyystyöhön. 

26 Jos kuuntelet radiota, niin mitä kanavaa mieluiten?

Bassoa tai Suomipopia eli aika laaja on skaala. :D

27 Mitä mieltä olet kauneusleikkauksista, voisitko itse harkita sellaista?

En halua olla mikään moralisoija ja sormien heristelijä, koska itsekin meikkaan, olen kiinnostunut muodista ja esiinnyn mieluiten ihmisten keskellä enimmäkseen huoliteltuna. En myöskään halua sanoa, mikä on oikein ja väärin, koska jokainen tehköön omalle vartalolleen ja kasvoilleen mitä haluaa. Jos esimerkiksi isommat rinnat tai kasvojen kohotus tekevät ihmisen iloisemmaksi ja itsevarmemmaksi sekä siten kohottavat itsetuntoa ja parantavat elämänlaatua, niin kuka minä olen sitä tuomitsemaan? Kuitenkin välillä miettii onko nykymaailma todellakin niin pinnallinen, ylikorostuneen individualistinen ja raaka, että hyväksyntää on haettava esimerkiksi rypyttömyydestä tai sukupuolielimien muotoilusta.

Tällä hetkellä en koe tarvetta kauneusleikkaukselle, vaan hyväksyn itseni virheideni kanssa. En voi kuitenkaan nyt 26-vuotiaana tietää miltä minusta tuntuu vaikka kuusikymppisenä?

28 Mitä blogeja itse seuraat?
Tuossa sivussa on listattu joitain lukeamiani lifestyleblogeja, joiden lisäksi luen myös asiapitoisia politiikan ja talouden blogeja. Suosikkini lienee ruotsalaisen Isabella Löwengripin Blondinbella-blogi, vaikka aiemmin olenkin ollut hieman skeptinen Löwengripin esittämiä ajatuksia kohtaan.

29 Haluaisitko joskus tehdä videopostauksen?

Minulla oli pitkään korkea kynnys videoiden teolle, mutta tänä syksynä olen viimein rohkaistunut. Videot löytyvät täältä ja toki pyrin tekemään niitä jatkossakin. :)

30 Kerroit jossain postauksessa olevasi huolissaan vähempiosaisista. Onko sulla jotain vinkkiä, miten heitä voisi auttaa ja millaisia asioita oot itse tehnyt?

Olen konkreettisesti tukenut huonompiosaisia mm. tekemällä vapaaehtoistyötä Amnestyssa, Maailmankauppa Elimussa ja Planilla, jossa minulla oli myös oma kummilapsi. Lisäksi olen toiminut Unicefin koululähettiläänä ja SPR:n ystävä-/tukihenkilönä maahanmuuttajalle, osallistunut mielenosoituksiin, kerännyt nimiä adressilistoihin eläinten ja ihmisoikeuksien puolesta, lähetellyt postia kansanedustajille ja ministereille sekä boikotoinut tiettyjä yrityksiä. 

Tuen konkreettisesti huonompiosaisia jatkossakin aivan ruohonjuuritason avulla sekä yhteiskunnallisella vaikuttamisella. Minulla on halua ja tahtoa olla heidän puolestansa barrikadeilla pitämässä ääntä epäkohdista! Aivan ruohonjuuritasolla puhuttaessa halusin lisätä ihmisten välistä yhteisöllisyyttä, joka toimisi ennaltaehkäisevänä apuna monessa tapauksessa sekä voisi lievittää pahaa oloa ja yksinäisyyttä. Lisäksi avun hakemisen kynnystä pitäisi madaltaa ja avun saamisen määrää parantaa. Eli lisätä matalan kynnyksen avunsaantipaikkoja sekä lääkäreiden, terapeuttien ja sosiaalityöntekijöiden määrää. Lisäksi itse sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä on paljon tehostamisen varaa ja järjestelmää pitäisi uudistaa kuten par'aikaan tehdäänkin sote-muutoksessa.

Lisäksi yhteiskunnankin arvojenkin olisi hyvä muuttua siten, että työtöntä, syrjäytynyttä, mielenterveyspotilasta tai päihdeongelmaista ei suljettaisi arkielämästä ja lyötäisi leimaa otsaan. Tällä hetkellä esimerkiksi mielenterveyshoitoa on todella vähän, hankalasti saatavilla ja hoitojonot ovat pitkät, jolloin hoitokeinona käytetään luvattoman paljon pelkkää psyykelääkitystä todellisen avun tarjoamisen sijasta.

Pitäisi myös muistaa ennaltaehkäisevä apu, joka toimisi matalan kynnyksen periaatteella. Yhteiskunnalle tulee aina se nimittäin paljon edullisemmaksi. Lisäksi nykyisellä huoltosuhteella, ikääntyvällä väestöllä ja käynnissäolevalla rakennemuutoksella meillä ei ole taloudellisesti, yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti, eikä varsinkaan inhimillisesti varaa antaa ihmisten syrjäytyä. Tähän auttaa esimerkiksi etsivän nuorisotyön lisääminen. Syrjäytynyt nuori ihminen maksaa nimittäin suomalaiselle yhteiskunnalle ja veronmaksajille yli 1 miljoonaa euroa elämänsä aikana mm. toimeentulotukien ja menetettyjen verotulojen muodossa. Meillä ei ole tälläiseen varaa niin taloudellisesti kuin inhimillisestikään. Syrjäytyneenkin ihmisen elämä on arvokas. 

31 Millaiset aamurutiinit sinulla on?

Herätyskellon soitua nousen ilman torkuttelua heti ylös, laitan olohuoneessa Aamutv:n tai Huomenta Suomen päälle, jolloin kuulen aamutoimien aikana ajankohtaisimmat asiat ja uutiset, otan vitamiinit, syön aamupalan Kauppalehteä lukiessani, herätän Isabellan, meikkaan ja lähdetään kohti päiväkotia ja töitä. Aikaa tähän kaikkeen menee noin 35-40 minuuttia. Melko normaalit aamurutiinit uskoakseni. :)

32 Kysymykseni on tietysti melko lailla henkilökohtainen, mutta tunnetko itseäsi koskaan yksinäiseksi? Elämäntilanteesi kun poikkeaa aika paljon valtaosan ikäistesi elämistä. Toisaalta vaikuttaa siltä, että kalenterisi on aina todella kiireinen. Koetko kuitenkin, että "uskallat" myös pysähtyä ja viettää pidempiä myös lapsesi kanssa kahden?

Korostan, että tämä blogi on vain pieni raapaisu elämääni, koska en halua jakaa julkisessa kaikkien luettavissa olevassa blogissa yksityiselämääni tai muutenkaan kaikkia asioita. Ymmärrän kyllä kysymyksesi ja aktiiviopiskeluaikoina minusta tuntui välillä yksinäiseltä. Tai siis suurin osa ystävistäni eli railakasta opiskelijaelämää lukuisine bileineen ja minulla taas oli tarkkaan aikataulutettu elämä pienen lapsen äitinä, opiskelijana ja osa-aikaisena työntekijänä.

Blogitekstini 10.8.2009: ”Jotenkin tämä päivä on ollut aika vaikea: Isabellan kanssa on joutunut taistelemaan syömisten ja nukkumaan menon kanssa ja itsekin olen väsynyt. Myös huono äiti-tunne nosti päätään, kun väsyneenä tiuskin omalle lapselleni ja sitten minua alkoi itseäkin itkettää. Jotenkin myös tuntunut yksinäiseltä, vaikka tiedän kyllä, että ystäviä ja välittäviä ihmisiä minulla onkin ympärilläni. Tiedättekö silti sen tunteen, kun välillä tuntuu niin kovin yksinäiseltä? Vaikka tietää, että oikeasti ei yksin olekaan.”

Opiskeluaikoina Jyväskylässsä tuntui siis välillä yksinäiseltä, mutta nyt tilanne on onneksi muuttunut. Pyhitän kyllä kahdenkeskistä äiti-tytär-aikaa vain minulle ja Isabellalle, mutta on hyvä muistaa, että minun elämääni kuuluu oleellisesti muitakin ihmisiä kuin tyttäreni. Lapseni on minulle maailman tärkein ja rakkain, mutta ei kuitenkaan elämäni ainoa keskipiste. 

33 Tunnut olevan melkein joka ilta menossa: jumpassa, kahvilla, syömässä jne. Ja olet kertonut, että Isabella kulkee yleensä aina mukana, jos ei ole kyse juhlista, joissa nautitaan alkoholia. Usein tunnut oikein korostavan sitä, kuinka hektistä elämäsi on. Oletko ajatellut, että Isabellan pitäisi saada enemmän aikaa ihan vain rauhassa kotona äidin kanssa? Lapsen päiväkotipäivät ovat tuon ikäiselle pitkiä, monien asiantuntijoidenkin mukaan sen jälkeen pitäisi saada rauhoittua "tekemättä mitään".

Tämä on varmasti yh:lle vaikeaa, kun sinulla on omaakin elämää, eikä kysymykseni ole tarkoitettu ilkeäksi. Ajatuksesi kiinnostavat, siis että miten olet miettinyt tämän asian lapsen parhaaksi, kuten varmaankin olet :)

Kiitos mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä kysymyksestä. :) On totta, että yksinhuoltajuuteni takia Isabella joutuu/pääsee olemaan monessa mukana, koska jos minulla on vaikka hammaslääkäri, enkä saa lapsenvahtia, tulee Isabella mukaani riippumatta siitä haluaako tai jaksaako hän tulla mukaan. Korostan kuitenkin samaa kuin edellisessä vastauksessani, eli tämä blogi ei suinkaan kerro aukotonta totuutta elämästäni. On siis monia iltoja, jolloin ollaan ihan rauhassa kotona sekä pyrin kyllä huolehtimaan Isabellan jaksamisesta ja hyvinvoinnista parhaani mukaan. Lisäksi Isabella ei ole suinkaan aina mukana kaikissa menoissani, vaikka tilaisuuteen ei kuuluisikaan alkoholia. Sanoisin, että yksinkertaistavalla mutkia oikovalla ohjenuoralla voi päätellä aika hyvin onko Isabella mukana vai ei: jos häntä ei näy kuvissa, ei hän ole mukana. On myös hyvä muistaa, että vaikka olenkin yksinhuoltaja, jonka lapsen isä ja kaikki isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä toisella puolella Suomea, en silti ole 24/7 lapseni kanssa. Voin olla luottavaisilla mielillä lapsivapaata viettäessäni, sillä Isabella on aina tuttujen ihmisten keskellä, eikä missään satunnaisten lastenvahtien kanssa.

Lisäksi kun Isabella on mukana pyrin tekemään tilanteesta mahdollisimman lapsiystävällisen eli kahvitellaan/syödään paikassa, jossa on leikkinurkka tai lapsille virikkeitä, poiketaan leikkipuistossa tai tutkitaan Stockmannin leluosastoa yms.

34 Minunkin mielestä oikein korostat ihanaa elämääsi, kiirettä ja upeaa työtä sekä wau, toista maisterin tutkintoa! Ajatteletko koskaan, että joku voi kokea sen ärsyttäväksi?

Olen itä-helsinkiläisessä lähiössä asuva nuori yh-äiti, joka puskee hikeä ja kyyneleitä säästämättä kohti tavoitteitansa. Olen myös ikuinen optimisti, jonka on ollut pakko olla periksiantamattoman vahva elämän antaessa niin fyysisesti kuin henkisestikin turpaan. Iskuja on sadellut oikealta ja vasemmalta sitä tahtia, että olen päättänyt keskittyä arvostamaan ja iloitsemaan asioista, jotka ovat minulla hyvin. Koska niitäkin onnekseni riittää.

Jos minulla olisi aikaa, aloittaisin anonyymin salaisen blogin, mutta niin kauan kun kirjoitan omalla nimelläni julkista kenen tahansa luettavissa olevaa blogia, kirjoitan melko rajatuista aiheista. Voit kuitenkin huokaista helpotuksesta, minunkin elämäni on välillä kaukana ihanasta, vaikka paljon ihania asioita ja ihmisiä siihen onnekseni kuuluukin. ;) 

----

Huh, onnittelut, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka jaksoi lukea loppuun asti! Kiitos vielä mielenkiintoisista kysymyksistänne, hienoa huomata, että blogillani on noin ajattelevaisia lukijoita. :)